Tänään, yksi hyvin kauan tuntemani ihminen sanoi näin; ei elämä oo enää elämisen arvoista? Menin vähän lukkoon koska tunnen henkilön niin pitkän ajan takaa. Ja vastasin jotain semmosta piristävää.
Mutta nyt jälkeenpäin kun mietin tätä. Ei se aina tietenkään ole hauskaa, ja mukavaa ja ihanaa. Välillä jokaisella on niitä huonoja päiviä. Tuntuu että mailma luuhistuu niskaan, eikä vaan kertakaikkiaan voi kestää sen asettamia paineita.
Tämä viimeinen vuosi on ainakin ollut semmonen tunnekuohun ja epävarmuuden koettelemus jota en osannut odottaa. On vaikea päättää mitään kun tuntuu että kaikki odottaa kauheasti ja ei itse pysty täyttämään kaikkea. Ja sitten ku vielä on niin sekava luonne, että miettii päätöksiään ja jahkailee että, "teenköhän nyt varmasti oikein".
Mutta on elämässä paljon hyvääkin, ja elämis arvoista. Ihmisen elämä on suhteellisen lyhyt, ja ei se mitään. Se vain tarkoittaa sitä että siitä pitää ottaa kaikki mahdollinen irti. Olen itse suhteellisen onnellisessa asemassa, että osaan ottaa hyvinkin pienistä asioista ilon irti. Nauttia siitä hetkestä, siitä sekunnista mikä käsilläni lepää.
Lopuksi.
Olen pitkästä aikaa hieman epävarma, ja sekava. En tiedä mitä ajatella asiasta, ja se osaltaankin vaivaa minua. Haluaisin että jos jokin, niin tämä menisi niin kuin haluaisin. Se on uuta ja mielenkiintoista. En ole varmaan koskaan odottanut jotain näin mielenkiinnolla. Ja se ehkä onkin aiheuttanut nämä viimeaikaiset univaikeudet. Kädet tärisee ja stressiä on vaikka muille jakaa, mutta ehkä tähänkin pätee se mitä olen useasti hokenut "Älä ota koskaan mitään liian vakavasti". Ja olenkin lähinnä yrittänyt vältellä ajattelemasta koko asiaa. Noh aika näyttää :_D.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti